Ammatti-identiteettiä etsimässä

Nuorilla on unelmia, tavoitteita ja haaveita. Pienet pojat haluavat lentäjiksi, palomiehiksi ja poliiseiksi. Tämä on nuorten haaveilua, totuudessa mitä vanhemmiksi kasvetaan, niin nämä sankarimaiset haaveet muuttuvat realistisemmiksi ja pienemmiksi. Kaikista ei ole pelastamaan henkiä, tai ratkaisemaan koko maailman edessä jääkiekon olympiakultaa. Yhteiskunta tarvitsee myös bussikuskeja, siivoojia ja toimistotyöntekijöitä. Edeltävät ajatukset vierivät monen teinin, tai työelämää aloittavan mielessä.

Kaikki eivät ole vielä edes ammattikoulun jälkeen löytänyt omaa ammatti-identiteettiä. Paras tapa löytää tämä identiteetti, on seurata omia mieltymyksiä ja haaveita. Miettiessä tulevaa urapolkua, on hyvä myös muistaa oma kuva itsestä, suhteessa työhön. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, minkälaisena pidät itseäsi, ja minkälaisena muut pitävät sinua työelämässä. Tämä kaikki on vain tekopyhää ajattelua, nämä kuulostavat valmiiksi käsikirjoitetuilta ajatuksilta, niitähän ne juuri ovatkin. Totuudessa ketään meistä ei voi käsikirjoittaa omaa elämäänsä, vaikka välillä siltä tuntuisi. Joka ikinen meistä ajautuu tiettyä polkua pitkin jonnekin. Tämä pätee täysin myös työelämässä, vaikka kuinka suunnittelemme uraamme, me kaikki ajaudumme tiettyä urapolkua pitkin. Mutta siihen voimme vaikuttaa, mille reitille ajaudumme elämässä, ja tähän kuuluu ammatti-identiteettiä etsimässä.

Kouluissa meille yritetään luoda tätä kuvaa puoli väkisin, ja saada oppilaille uria koulun aineista. Silti suuri osa ihmisistä ei ole sillä alalla töissä, mihin alun perin kouluttautui. Ja tähän korreloituu ihmisten mutkikas urapolku. Jotkut myös tekevät harrastuksistaan työuran, yleisin esimerkki on urheilu tai taideala. Kyseisissä tapauksissa harvemmin on kouluttauduttu alalle, ja näitä pitäisi tukea enemmän. Koulujen ja vanhempien ei tietenkään pidä pakottaa nuoria harrastamaan, mutta jos nuori aloittaa harrastuksen sitä pitäisi tukea kaikin voimin.

Vaikka jollain on takana jo työuraa, niin eivät he välttämättä ole löytäneet ammatti-identiteettiä. Ja tämän takia olemme onnekkaita että alan vaihto on vanhemmillakin aikuisilla melkein yhtä helppoa kuin nuorilla. Vaikka tietenkin kannattaa yrittää löytää se ammatti itsestään mahdollisimman aikaisin, ja sen voi luvata että matkan varrella tulee mutkia ja muutoksia matkaan.

Kaikki meistä on hyviä jossakin, vaikka ei itse sitä arvostaisikaan. Mikko Koivu pelaa jääkiekkoa, Samuli Edelmann näyttelee, mitä sinä teet?