Liian lyhyt lapsuus?

Vanhemmat sanovat usein lapsilleen, että lapsuus on ihmiselämän parasta aikaa, ja silti he pistävät lapsensa tekemään töitä jo nuoressa iässä. Lapsuus on aika jolloin lapsi on noin 4-12-vuotias, joten periaatteessa lapsuus on kaikilla yhtä pitkä, ellei kuole ennen kun täyttää 12. Mutta voidaanko lapsuus myös mitata muuten kuin aikana? Minun mielestäni kyllä voidaan. Lapsuus on sitä aikaa kun saa tehdä kaikkea lapselle tavanomaista, kuten pelata pelejä, leikkiä leikkejä tai vaikka harrastaa kavereiden tai perheen kanssa, ilman että tarvitsee murehtia siitä että onko varaa ostaa ruokatarvikkeita, vaatteita tai muuta mistä aikuisten tulisi huolehtia.

Kaikilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, monissa maissa lapset joutuvat tekemään myös töitä koska vanhemmat eivät tienaa tarpeeksi elättääkseen koko perhettä, tai vanhemmat ovat jopa saattaneet hylätä lapsensa kokonaan. Kaikkia ei voi kuitenkaan auttaa, jotkut ovat valinneet sellaisen elämäntavan vapaaehtoisesti, jossa joutuu tekemään töitä aamusta iltaan. Mutta monet joutuvat tekemään sitä vasten tahtoaan vain,  jotta he saisivat syödä ruokaa eikä heidän tarvitsisi nähdä nälkää.

Se, että joutuu tekemään töitä jo varhaisessa iässä, voi vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, sekä negatiivisesti että myös positiivisesti. Se saattaa aiheuttaa kasvun ja kehityksen estymisen, mutta kun siitä selviää hengissä, aikuisiällä pärjää paremmin tavallisissa arjen haasteissa. Tietäessäni siitä, millaisissa oloissa monet maailman nuoret joutuvat viettämään lapsuuttaan, huomaan, että minun ongelmani eivät ole kovin kummosia niiden rinnalla.

Oma lapsuuteni oli mielestäni aika tavanomainen, vanhemmat huolehtivat siitä, että minä sain syödä hyvin ja pukeutua lämpimästi. Sain elää lapsuuttani suhteellisen vapaasti ilman suurempia vastuita. Sain leikkiä naapuruston lasten kanssa, pelata pelejä ja harrastaa.  Olen harrastanut urheilua jo nuorena joukkue- ja yksilölajeissa, sa saanut molemmista monta ystävää joiden kanssa olen voinut viettää aikaa. Olen siis mielestäni elänyt täyden lapsuuden, ilman huolia, murheita ja harmeja. Vaikka hankaluuksiin olen joutunut monesti, olen selvinnyt niistä lähipiirin tuella.

Ajassa mitattuna lapsuus on siis kaikille saman mittainen, mutta elämänvaiheena kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan yhtä kauan. Lapsuuden määrän tarve on myös yksilöllistä, jollekin riittää lyhyempi lapsuus kuin toiselle. Toiset taas eivät saa elää lapsuuttaan tarpeeksi kauan. Kaikilla pitäisi olla oikeus oman tarpeensa mittaiseen lapsuuteen.

Jos maailman kaikki lapset saisivat elää lapsuutensa ja käydä kouluja, maailma muuttuisi suunnattoman paljon paremmaksi paikaksi. Elämän kehitys kuitenkin tuottaa vain lisää ihmisiä jotka eivät pysty tekemään muuta kuin selviytymmään hengissä. Muutaman vuosikymmenen päästä tulevaisuus ei ole enää asia, jota odotetaan iloisilla mielin.